19.5.2010
Paljon on tapahtunut siitä, kun minulla viimeksi oli aikaa täydentää tätä blogiani. Olen harmitellut sitä joka viikko, mutta työ ja vapaa-aika ovat vaatineet veronsa, etenkin työ. Kuukausi on ollut täynnä ammatillisesti haastavia tehtäviä ja olen saanut laittaa kaiken osaaamiseni likoon. Nyt voin sanoa, että olen onnistunut siinä, mutta muutama viikko sitten kasassa oli kaikki katastrofin ainekset.

Viikko 16: Aluerehtorin ominaisuudssa viikko alkoi ohjaustiimin kokouksella maanantaina. Normaaleja asioita. Pääasia on, että Masalan alueella rehtorit pääsevät kokoontumaan keskenään noin kerran kuukaudessa. Pohdimme yhteisä aiheita, teemme ehdotuksia ohjaustiimille ja parannamme yhteistyötä ja mikä parasta tutustumme toisiimme paremmin ja pääsemme pakostakin vierailemaan toistemme kouluilla, jota ei tule oman työn kiireiden takia useinkaan, jos koskaan tehtyä.

Omaa työtäni ryydittävät matematiikan tunnit ekaluokalle. Olen vihkiytynyt Varga-Nemenyi-menelmän mukaiseen matematiikan opettamiseen ja minulla on onni opettaa taas tätä menetelmää apulaisrehtorini luokalla. Menetelmän toimintatavoista voisin puhua tuntitolkulla, mutta lyhyesti; liikumme abstraktion tiellä kahteen suuntaan. Halukkaa voivat tutustua menetelmään www.varganemenyi.fi sivustoilla. No, mutta hallinnollisiin tehtäviin viikolla kuului mm. siivouslaatupalaveri, kehittämisryhmän kokous, opettajainkokous ja vanhempien valituksiin vastaaminen. Työyhteisötasolla hoidin opettajan henkilökohtaisia murheita, työpaikkasuhteita ja opettajan toimenkuvan tarkistamista vanhempien valitusten perusteella. Viikko päättyi lauantaina VaNe-hallituksen kokoukseen; toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana ja oppikirjatyöryhmän jäsenenä ja lopuksi oli vielä pakkaustalkoot päälle. Kotiin pääsin klo 15. Tämä kaikki rakkaudesta matematiikkaan. Perheeni ei ole aina päätäni silittänyt matematiikkariennoistani, mutta kaikki on mennyt parempaan pain, kun lapsikin jo ikänsä puolesta toivoo, että ole vain pois, saan omaa aikaa olla kotona.

Viikko 17
Iltapäiväkerho-ohjaajan kahden päivän koulutukseen meno työllistää minua sijaisen hankinnalla, onneksi oman talon koulunkäyntiavustajista saan paikkausapua. Viikon kokouksia ovat alueen kerhotyökokous, aluerehtorikokous, oppilashuoltyöryhmän kokous (käsittelimme tulevia ekaluokkalaisia ja heidän tarpeitaan) ja tietenkin opettajainkokous, jonka pidämme joka viikko torstaisin klo 13.15-14.30. Tällä hetkellä olemme sen verran pieni koulu, että toimimme tavallaan tiiminä kaikessa. Koulun koon kasvaessa kokousten tarve pulittuu ja toivon erillisille tiimeille enemmän aikaa.

Saan viestejä yhä tyytymättömimmiltä vanhemmilta ja on aika ruveta varaamaan vanhempainilta-aikaa rehtorin toimesta. Kohde ei koe olevansa vastuullinen ko kokouksen järjestämiseen. No, useamman keskustelun jälkeen, tämäkin asia saadaan päiväjärjestykseen ja päivämäärästä sovitaan. Perjantaina tapaan tyytymättömän vanhemman ja vakuutan hänet asioiden toimivuudesta koulussa. Yhteistyö jatkuu...

Juuri kun sitä ajattelee, että asiat toimivat työyhteisössä, esiin saattaa putkahtaa esim. työntekijän kyseenalainen toimintatapa, josta ei ole itse tajunnut ottaa edes esiin, kun pitää sitä niin itsestään selvänä epäammatillisena toimintana. Yhdessä toimiminen osaa olla todella yllätyksellistä. Asian esiin nostaminen on ainoa oikea tapa hoitaa sitä. Voi olla kivuliasta, mutta rehtori linjaa koulun pedagogisia päämääriä yhdessä muun henkilökunnan kanssa ja suuria lipsumisia ei voi sallia.

Viikko 18
Viime viikolla alkoivat kehityskeskustelut ja nyt niitä onkin jo enemmäm. Viime syksynä annoin ohjeistuksen, että kevään kehityskeskustelut teemme pareittain, joko tyäpareittain, opettaja-avustaja-parina, avustaja-avustaja -parina, mies-nais-parina, miten heille vaan käy. Syksyllä tehdyn henkilökohtaisen palkanlisä arviointikeskustelun myötävaikutuksella annoin vain kaksi kysymystä pohdittavaksi: Mikä on työtavoitteesi tälle vuodelle? ja Mikä on työyhteisötavoitteesi tälle vuodelle? Näitä kahta kysymystä käymme läpi noin 40minuuttia kestävän keskustelun aika ja tietysti puhumme kaiken sen, mikä pitää puhua pois.

Viikon katkaiseee mukavasti koulutulokkaiden kouluun tutustumispäivä keskiviikkona. Yli 60 tulevaa ekaluokkalista vanhempineen odottivat pihalla ryhmiin kutsua. Kaikki meni todella hyvin ja kuulemma vastaanottavien opettajien mielestä myös nopeasti. Tulossa on varsin koulukypsää oppilasainesta ja sehän meitä erityisesti ilahduttaa.

Samana keskiviikko iltana pidin tulevien ekaluokkalaisten vanhempainillan, jossa puhujina olivat lisäksi ekanluokan opettaja, terveydenhoitaja, iltapäiväkerho-ohjaajat ja Koti-ja Kouluyhdistyksen edustaja. Ilta päättyi tilojen katselmukseen. Erityisen iloinen olen siitä, että vaikka koulu on remontin keskellä, kukaan vanhemmista ei valittanut työmaan haitoista ym. poikkeavasta. Koulun henki ja toimintatavat ovat hyvät ja koetamme viestittää sitä myös ulospäin. Saimme jopa kiitosta hyvästä koulun toimintatapojen esittelystä. Taisi olla yksi rehtorityön tähtihetkiä, hyvät suhteet uusiin vanhempiin jo alkumetreillä!

Remontti etenee vauhdilla, lukituskokous pidettiin ja betoniseinää nousee metreittäin joka päivä.

Viikko 19
Kuljemme kohti Helatorstaita ja lyhyt viikko on edessä. Paljon pitää tapahtua ennenkuin auton nokka viilettää kohti Alavuutta. Kysyn opettjalta tarvitseeko hän keskusteluapua tiistai-illan vanhempainiltaa varten. Sanoo, ettei tarvitse, mennään niillä eväillä mitä on. Valmistaudun seminaariesitykseen yliopistolla ja mennessäni paikalle huomaankin professorin estyneen. Turhaan odottelimme hänen saapumistaan. Harmillista, tunsin olevani valmis hyvään esitykseen, mutta se jäi nyt tulevaisuuteen nähtäväksi.

Tiistaina kerkiän työmaakokoukseen tuntieni keskeltä. Aika yksitoikkoista hommaa; todetaan vain asioiden edistymisvaihe. Mutta tarkkana saa olla, ettei käyttäjäedustajan yli kävellä; jos jotain muutosta tai hankintaa ei haluta urakkaan siitä olisi syytä mainita selkeästi tapaamisissa. Useimmat muutokset olenkin sanut kuulla sivulauseessa muissa yhteyksissä ja siitä olen laittanut erivän mielipiteeni liikkeelle.

Järjestämäni vanhempainilta alkoi hyvin, meni hyvin ja päättyi hyvin. Toimin puhemiehenä ja katsoin, että kaikki osapuolet saivat äänensä kuuluviin. Toin myös omaa ja koulun linjausta esiin, pidin huolta, ettei opettjaa lytätä ja pidin huolen, ettei vanhempiakaan savusteta ulos.

Toiminnan muutos on väistämätön, jos vanha toimintamalli ei toimi; joko vapaaehtoisesti tai sitten huonon lopputuloksen seurauksena. Tässä tapauksessa toimi jälimmäinen vaihtoehto.
Erosimme yhteistuumin ja saatoin huokaista helpotuksesta. Taas rehtorin tähtihetki. Voi näyttää ulospäin helpolta, mutta kuormittaa henkisesti hyvin paljon.

Keskiviikkopäivä päättyi siivouskokoukseen (siivous ulkoistettu) ja saatoin antaa hyvää palautetta. Koen lievää kurkkukipua ja pelkään pahinta kevätflunssaa. Ehkä sairastuminen on merkki myös stressin laukeamisesta, jota viimeisenä kuukautena on ollut riittämiin. Viimeisenä työnä iltapäivällä komennan kaksi tyttöä kuplahallin seiniltä kiipeilemästä, hengenvaarallista hommaa. Saavat puhuttelun jälkeen kutsun saapua tiistaina jälki-istuntoon ja kasvatuskeskusteluun.

Viikko 20
Helaloman sairastaneena hoipun koululle vielä kipeänä, mutta en kuumeessa. Tiedossa irtaimistipalaveri toimittajan kanssa ja aluerehtorikokouksen vastuun siirtäminen toislle rehtorille, tilapäisesti. Illalla osallistun tyttäreni yläasteen johtokunnan kokoukseen hikeä vuotaen. Helleaalto ei yhtään helpota oloani, vaan toivoisin 10 asteen kevätkeliä...

Tiistaina opetustuntieni keskellä valvon tyttöjen jälki-istuntoa ja puhutan heitä toimintansa vaarallisuudesta. Tuntuvat ymmärtävän asian. Katsotaan...

Kehitysryhmän kanssa saamme torstain opekokouksen esityslistan haarukoiduksi ja mietimme jo alustavasti uutta lukuvuotta. Klo 16 alkaa sähköisen lukujärjestyksen ohjauskurssi koulullamme ja pyysin apulaisrehtorin mukaan asiaa oppimaan. Todella kätevä väline, käytän sitä nyt toista vuotta, enkä vaihtaisi pois. Kotiin kurvaan 20.10.

Tänään matematiikan tunnin jälkeen on taas kehityskeskustelu, joka soljuu leppoisissa merkeissä. Päätin olla hyvä oppilas tänään ja paikata kirjoittamuuttani blogiin. Muistaakseni tänään on viimeinen päivä kirjoitella tätä ja nyt se on tehty. Alan valmistautua uuteen kehityskeskusteluun ja nyt koen voitonriemua saadessani oppimispäiväkirjani valmiiksi.

Mitä olen tämän kevään aikana oppinut?
Ensimmäisenä, mitään asiaa ei kannata pelätä tai uhrata voimararoja asian ennenaikaiseen murehdintaan. Kaikki järjestyy omalla painollaan, kunhan vain on itse hyvin valmistautunut. Kun itseni tunnen, tiedän että valmistaudun hyvin, siis ei hätää.

Toinen asia, jos jotain oikein kovasti tahtoo ja haluaa ajaa asiaa läpi, sen eteen on tehtävä töitä. On haettava oikeat kontaktit ja asiat on perusteltava hyvin. Loppu voi ollakin sitten selvää kauraa.

Hyvän ja kohteliaan vaikutelman antaminen tilanteessakuin tilanteessa ei ole koskaan pahitteeksi, päinvastoin. Vanha äitini opettti minulle; "Hyvä käytös avaa monia ovia ja loppu onkin itsestä kiinni!"

Pisteenä iin päälle: Sain kuulla ennen Helatorstaita, että Teknologiateollisuus ry palkitsee minut tunnustuspalkinnolla matematiikan eteen tehdystä työstä. Että tuntuu hyvältä! Oliko sitä flunssaakaan? Ja taas tähtihetki!

16.4.2010

Herätys poikkeuksellisen myöhään, ennen seitsemää, tavoitteena Kauniaisten Kasavuoren koulukeskus, tarkemmin Kauniaisten yläaste ja lukio. Päivän teema on: Mistä on hyvät koulut tehty? Tilaisuus on Unelma koulun III seminaari. Olen Martelan kutsumana tutkimassa toimivia oppimisympäristöjä, niin kalusteiden kuin tieto-ja viestintätekniikan näkökulmastakin.



Jospa saisi joitakin ideoita omaan uuteen kouluun. Miten tulevaisuutta tehdään organisaationäkökulmasta? Puhetta riitti tutkimuksesta koulutekniikan kustannuksista ja koulutekniikan mittareista. Lisäksi esiteltiin oppilaiden näkemyksiä toimivista tvt-käytänteistä ja heidän omia ideoitaan esim. pelien käytöstä opetuksessa. Iltapäivällä meille esiteltiin luokkahuoneita ja tvt:n käyttöä normaalissa tuntiopetuksessa. Kiva päivä, joskin tieto lisää tuskaa, mitä kaikkea sitä pitäisikään saada aikaiseksi. Ja kun saisi kunnan päättäjät sen vielä ymmärtämään, mitä kouluissa nykypäivänä tarvitaan.

15.4.2010
Päivä alkoi klo 7 erityisluokan opettajan sairastettua ja mahdollisen sijaisen hankkimisella. Totesin kokeneen koulunkäyntiavustajan kanssa, että on parempi hoitaa päivä siirtämällä avustaja openrooliin. Myös toisessa erityisluokassa oli henkilövajetta, mikä pitää rehtorin valppaana koko päivän.
Klo 8 avustin luokanopettajaa hojks-palaverissa; molemmat vanhemmat ja oppilas olivat paikalla ja ensimmäistä kertaa laadittuun hojksiin meni 75 minuuttia. Ennen kymmentä, konsultointisoiton jälkeen, olivat myös yksilöllistetyn matematiikan tavoitteet ja oppimissisällöt haarukoitu oppilaalle.
Klo 10 pääsin avaamaan s-postin ja vastailin kysymyksiin ja yhteydenottoihin.
Klo 11.15 aloitin ensimmäisen luokan matematiikan tunnin, Varga-Nemenyi-menetelmällä. Olen perehtynyt metodiin kymmenen vuoden ajan ja nyt taas on onni opettaa tällä menetelmällä, kiitos joustavan luokanopettajan, joka on osallistunut myös menetelmän mukaiselle monipäiväiselle kurssille. Menetelmällä olen tuonut kouluuni uusia tuulia ja olen saanut muutaman opettajan innostumaan menetelmän hyödyllisyydestä.
Klo 12.00 siivosin autoni peräkonttia Varga-Nemenyi -koulutusmateriaalista, joita tarvitsen käydessäni täydennyskouluttamassa opettajia ko. menetelmään.
Klo 12.15 mustikkapiirakkalounas
Klo 13.00 ulkoistettu siivousfirman edustaja ja kunnan edustaja tupsahtavat yllättäen selvittämään puutteellista siivousta, josta raportoin kuntaan.
Klo 13.15 alkaa yt-kokous (opekokous), jossa saa olla koko henkilökunta paikalla, jos niin haluavat. Useimmin asiat ovat koulutyön järjestelyihin kuuluvia asioita.
Klo 14.10 sihteerin kanssa pohdimme tavaratilauksien määrää ja muutamia hankintoja.
Klo 14.45 siistijä haluaa tietää, mistä oli puhuttu siivousesimiesten kanssa, uusi perhe keskeyttää juttelumma
Klo 14.50 uusi perhe tulee tutustumaan kouluun, siirto naapurikoulusta koulumme pienluokkaan. Siirto viikon päästä.
Klo 15.25 keskustelua vahtimestarin ja sihteerin kanssa juksevista asioista
Klo 15.45 keskustelu siistijän kanssa jatkuu siivoustilanteesta ja epäselvyyksistä siivoustuottajan kanssa
Klo 16.15 istun autossa matkalla kotiin ja valmiina kuljettamaan lastani jäähallille.

Kaikkia työpäiviä leimaa remontti-saneerauksen tuomat muutokset; pihasoitto ei kuulu, siirtymät liikuntahalliin ja ruokalaan ovat putkivetojen jäljiltä perunamaana, roskiksia puuttuu pihalta, työmaan äänet kaikuvat sisätiloihin ym. ym. lapset suhtautuvat muutoksiin hyvin mukautuen, aikuisten kanssa on haastavampaa. Kunnan säästötoimenpiteet kiristävät toisinaan tunnelmaa, mutta koetan pitää porukan rauhallisena ja vakuutella, että kyllä tästä selvitään.